Kaviomekanismi

Kuva L.J Fabritius- Kengitysoppi

Nykyisen tyyppistä kengitystä hallitsee englantilaisen Clarkin 1800- luvulla selvittämä kaviomekanismin toiminta. Tällä tarkoitetaan sitä joustavaa liikettä, joka tapahtuu kaviossa itsessään sen iskeytyessä maahan ja jälleen noustessa ilmaan. Keskeisenä tässä toiminnassa ovat mukana kaviota ympäröivä sarveiskotelo ja etenkin kotelon sarveisseinämä, joka myös muodostaa kannatinpinnan kantaen koko hevosen painon, säde sen alla olevat sädepatja ja sädeluu sekä kaviorustot.

Kavion iskeytyessä maahan nämä ns. joustavat osat levittävät kaviota siten vaimentaen tärähdystä ja samalla aiheuttaen martokavion hiussuoniverkoston ylipaineen, joka työntää käytetyn hapettoman veren pois. Vastaavasti jalan noustessa palautuu kavio ennalleen ja syntynyt alipaine imee tuoretta verta tilalle.

Esa Karesma- Hevosen kengitys


Kaviomekanismi vaikuttaa jalkaa kuormitettaessa seuraavaan tapaan: vuohinen laskeutuu ja kehäluu painaa sädeluuta sen yläpään samalla kiilamaisesti levittäessä kaviorustoja. Sädeluu laskeutuu, jolloin syväkoukistajajänne niinikään antaa myöten pusetaen sen alla olevaa sädepatjaa. Tämä muuttuu kuormituksesta ja sarveisäteen kautta siihen vaikuttavasta maan vastapainosta matalammaksi ja leveämmäksi, siten väkisin painaen kaviorustot ulospäin. (L. J FABRITIUS)